Miksi suomalaiset eivät osaa olla yhteisö kuin jääkiekko-otteluissa ja alkoholin vaikutuksen alaisena..? Milloin itse olet viimeksi jutellut tuntemattomalle bussissa tai pysäkillä? Useissa maissa on enemmän sääntö kuin poikkeus liittyä julkisella paikalla mielenkiintoiseen keskusteluun, eikä käytös herätä minkäänlaista ihmetystä kyseisissä ihmisissä. Suomessa sen sijaan jo kadulla tietä kysyessään, miettii ensimmäinen onko kysyjällä kaikki kotona. "Mitä tuo nyt mulle puhuu ku enhän mä es tiedä kuka se on?" En toki halua yleistää, sillä matkailu avartaa - Suomalaismieltäkin.

Joskus pitkän ja hiljaisen päivän jälkeen olisi mukava avata suunsa kun kuulee puhuttavan aiheesta, josta löytyisi sanottavaa. Tai ihan muuten vaan jutella jonkun kanssa. Viimeksi tänään paloin halusta liittyä parin teinin keskusteluun itsetuntokysymyksistä raitiovaunussa, mutta huomasin etten rohkene sitä Suomessa tekemään. En ainakaan kovin usein. Johan vanhemmatkin pienestä saakka teroittavat lapsilleen, ettei "tuntemattomille saa puhua". Tämän ne sitten muistavat loppuelämänsä saaden slaagin aina kun "joku outo" tulee juttelemaan. Maassa maan tavalla, sillä ollessani viime viikolla Lontoossa saimme hyvän keskustelun aikaiseksi liittyen kuulutuksiin metroasemalla ihan kahden täysin toisilleen tai minulle tuntemattoman ihmisen kanssa. 

Sama kulttuuri näkyy myös perhe-elämässä. Kuinka monessa perheessä istutaan vielä iltaisin alas saman pöydän ääreen vaihtamaan kuulumisia? Ja kuinka monelle sukulaisvierailut ovat enemmän pakkopullaa kuin mukavaa ajanvietettä?

Niinpä.

Katsotaan sen sijaan Etelä-Eurooppalaisia serkkujamme, jotka joka ainoa ilta suuntaavat ulos tapaamaan tuttujaja tutuntuttuja (ehkä tutuntutuntuttujakin), nauttimaan illasta niin arkena kuin juhlana ja viikonloppuisin koko suku kokoontuu saman pöydän ääreen nauttimaan toistensa seurasta, eikä takuulla TV pauhaa taustalla.

Miksi ei siis meillä Suomessa? Minä vaan kysyn...

Toisaalta ehkä vaan pitäisi itse tehdä asialle jotain. Terassi kesäkuntoon, kevätsiivous ja kavereille kutsua. Vaikka joku aurinkoinen keskiviikko. Saa vaan toivoa että joku kiireeltään ehtii...