Tänään oli vihdoin aikaa sännätä Hulluille päiville hyvin valmistautuneena ja ajan kanssa. Kiireellä ei Hulliksille kannata mennäkään, sillä sieltä ei hetkeen pääse pois, jos on aikeissa jotain ostaakin. Hullut päivät taktiikkani arkiviikolla oli ollut ns. "selkeät sävelet" eli karkkilaatikoilta pakolliset irtokarkit, pieni kierros naisten osastolla (kannataa mennä sieltä läpi, missä ei ole tarjoustuotteita, siellä kun on tilaa) ja lehtiosaston kautta kotiin (tyhjin oven edusta on siellä, kosmetiikalla saa jonottaa ulko-ovellekin puolisen tuntia). Kuitenkin nyt sunnuntaina päätin testata ns. suunnitelmallista Hullut päivät taktiikkaa ja tulihan siinä sivussa havainnoitua muutakin jännää.

Sunnuntaisen kaupunkireissuni ainoa kohde oli Stockmann, sillä tiesin, että saman päivän aikana on mahdotonta ehtiä minnekään muualle. Selailin kotona esitettä, mutta en tehnyt tarkempia reittivalintoja tarjoustuotteiden perusteella. Päätin mennä osasto kerrallaan, ensin pohjoispuolen ja sitten Argosilta alas eteläpäätyä. Ja se onnistui!

Ensimmäisenä menin naisten vaateosastolle, jossa huomasin ihmetyksekseni, ettei sovituskopeille ollut syntynyt pitempää jonoa. Sadat käsiparit penkoivat alelaareja, joissa oli lähinnä liian pieniä tai isoja kokoja kivoista vaatteista sekä sellaisia yksilöitä, joita kukaan ei ollut vielä huolinut. Ei siis mitään erityisen kiinnostavaa. Itse kokeilin Blazeria ja housuja, mutta eivät olleet nekään erityisen tyköistuvaa malliaa. Selkeä syy sille, miksi tuote oli alennettu. Oli hauska huomata, että Hullujen päivien aikaan iso osa ihmisistä yhä katselee ja kokeilee lähinnä normaalihintaisia tuotteita. Hullut Päivät kun antavat ainoastaan loppuviimein hyvän syyn ostaa kaksi kertaa vuodessa huoletta vähän mitä sattuu - eli hullutella!

Hullut Päivät lienevät Stockmannilta kaiken kaikkiaan vuoden ovelin markkinointiveto ja myyntikikka. Hypettämällä ostovoima tuplataan helposti. Monet muutkin ovat yrittäneet jäljitellä tätä loistavaa konseptia, kuten Sokoksen 3+1 päivät, Sellon Sembalot, Itiksen Hinnat Kuutamolla, tieskenen Ei Pöllömmät Päivät jne. Stockmann erottuu kuitenkin normaalisti kalliimmilla hinnoillaa, jonka vuoksi normaalihintoja kalliimpikin voi tuntua pari päivää edulliselta.

Jatkoin matkaani kohti sisustustavaroita ja tein sen minkä moni muukin ostaen alennushintaisen kakkulapion ohella täysin normaalihintaisen irtopohjavuoan illan juustokakkutalkoita varten. Sen jälkeen siirryin urheiluosastolle, jossa sielläkin sovitin Niken juoksuvaatteita, normaalihintaisia nekin. Kyseessä oli kuitenkin asioita joita tarvitsen oikeasti. Syy miksi katsoin niitä ehkä tavoistani poiketen Stockmannilla oli se upea tunnelma, jonka Hullut Päivät synnyttävät. Hetken saa tuntea olevansa osa jotain "yhteisöä" kun sadat ja sadat ihmiset ovat kokoontuneet samaan paikkaan, ostavat pussillisen irtokarkkia omantunnontuskitta ja alkavat tehdä ostopäätöksiään.

Mikä onkaan hienompaa kuin vetää haamumunkkia, pusut keltaisessa muovipussissa ja juosta tarjouksien perässä juontajien kertoessa, mistä tänään löytyvät uudet mustilla ilmapalloilla merkityt "Uutta tänään!" tarjoukset.

Kiinnitin kuulutuksia kuunnellessani huomiota myös johonkin muuhun, kuin niiden sisältöön. Kuulutukset tulivat jatkuvasti kahdella kielellä. Voiko olla parempaa tapaa opettaa samalla suomalaisille toista kotimaista, kuin toistaa kaikki molemmille kielillä? Muistan kun synnyinkaupunkiini Ouluun tuli oma Stockmann. Ensimmäisinä kuukausina kahdella kielellä kuuluvat kuulutukset särähtelivät korvaan, sillä en ollut niihin tottunut. Kuitenkaan Oulun myymälässä ei näe niin usein kahta lippua myyjien rintapielessä kuin Helsingissä ja jos näkee, on tuo toinen kieli useimmiten ruotsin sijaan englanti.

Viimeinen etappini Hulliksilla oli tietenkin satojen muidenkin ihmisten totuttuun tapaan Herkku - tuo Europpan suurin ruokakauppa (Varma tieto! ). Herkussa käyskennellessä on paljon hyötyä siitä, että tietää mitä on hakemassa. Minä en tiennyt, mutta olennaista oli, että ostoksille oli riittävästi aikaa. Tämän vuoksi taktisesti etenin herkkuun jo tuntia ennen sulkemisaikaa. Juustokakkuvärkkien ollessa plakkarissa askelsin keltaisine kasseineni raitiovaunulle.

Enkä ollut ainoa.